Ruisleipä ilman kiirettä

Hapanjuuri, vettä, jauhoja ja aikaa. Muuta ei oikeastaan tarvita. Ruisleipä on yksi niistä asioista, jotka eivät kiitä kiirehtimistä.

Sekoitan taikinan illalla: kaksi desiä juurta, puoli litraa kylmää vettä, ruisjauhoja ja ripaus suolaa. Taikina on tiukkaa ja tahmeaa, ja niin kuuluukin olla. Peitän kulhon liinalla ja jätän sen yöksi keittiön lämpimimpään nurkkaan.

Hyvä leipä syntyy odottamalla, ei vaiheita ohittamalla.

Aamulla taikina on kohonnut ja pinta on täynnä pieniä kuplia. Painelen sen vuokaan, pistelen pinnan haarukalla ja paistan hitaasti, noin kolme varttia, uunin alatasolla.

Paras leipä on vielä lämmin voin kanssa, mutta seuraavana päivänä siitä saa erinomaisia voileipiä. Kolmantena päivänä se on parhaimmillaan juuston ja kurkun kanssa.